lauantai 11. helmikuuta 2017

Niksutin

Moikka!

Viikko sitten kirjoittelin postauksen, jossa ratsastin Vikkellä ja kerrankin jopa kuvien kera pystyin kyseisen ratsastuspostauksen toteuttamaan. Nyt kun taas yksi kiireinen työviikko on takana ajattelin väsätä toisenkin samanlaisen. Tarkoituksena oli viikon aikana kirjoittaa valmiiksi useampikin ei heppa-aiheinen postaus, mutta ne nyt vähän jäi.


Tällä kertaa otin alleni Niksun, oikealta nimeltään Strelizia Nicolai. Niksu on 15-vuotias ratsuponi ruuna, jonka kanssa olen päässyt ratsastelemaan enemmänkin. Niksu on aika vahva suustaan, mutta muuten oikeinkin toimiva ja mukava kaveri. Yleensä olen tykännyt mennä Niksulla kannuksien kanssa, koska se tulee paljon reaktiivisemmaksi ja paremmin avuille, mutta tällä kertaa jouduin jättämään kannukset pois kun pakkanen oli tuonut Niksulle vähän enemmän virtaa ja Niksu alkoi tuntua jo vähän liiankin reaktiiviselta.


Niksu aukoo todella helposti suutaan, jos ratsastaja pyrkii tuntumalle. Olen hiljalleen löytänyt vähän niitä oikeita nappuloita Niksun ratsastukseen oikein, mutta paljon on vielä hakusessa. Ratsastimme tällä kyseisellä kerralla vähän lyhyemmän ajan, joten alkuun keskityin vain hevosen suoruuteen ja hyvälle tuntumalle saamiseen.


Alkuverryttelyn jälkeen sain jonkinlaisen hyvän fiiliksen hevoseen ja tyydyin siihen, jonka jälkeen aloin tekemään erilaisia kiemuroita ja suoralla uralla lisäilin ravia ja välillä väistin hiukan takapäätä uralta pois.



Laukassa annoin aluksi mennä vähän pidempänä. Niksussa yksi parhaimmista puolista on laukan säädeltävyys, Niksun saa laukkaamaan todellatodella pientä terävää laukkaa ja sitä saa myös venytettyä todella pitkäksi. Venyttelyn jälkeen päädyin ottamaan jalustimet pois ja jatkoin laukkailua niin.



Laukan jälkeen Niksu jäi vähän pitkäksi ja ylös, mutta jatkoin ilman jalustimia ravailua. Niksulla kaikki askellajit ovat mukavan tasasia ja ainakin minun takapuoleni alle hyvin sopivia. Reidetkin pääsee vähän edes koetukselle Niksun kapeuden vuoksi, kyseessä ei meinaan ole todellakaan leveäselkäinen hevonen.

   

Pienet väistöpätkät saatiin myöskin aikaiseksi, ensin käynnissä, sitten ravissa ja jopa lopussa laukkaväistöäkin saatiin muutamia askeleita.



Niksun kanssa olen aina tykännyt mennä, joka kerta olen löytänyt jonkun uuden tavan saada paremmin kuulolle ja toimivaksi. Kyllä tätäkin tulee ikävä, kun tämä työssäoppi loppuu, nyyh.


Ennen loppuraveja työskentelin vielä hetken käynnissä niin kauan kunnes Niksu tuntui siltä miltä halusin.


 ... ja tältä näyttää meidän loppuravit pitkin ohjin, Niksu oikein nautti kun sai ohjat omakseen ja sai luvan mennä pitkällä kaulalla.


Ensi viikolla minun olisi tarkoitus suorittaa opettamisen näyttö työssäoppipaikalla, jännityksellä odotan mitä saan aikaiseksi, mutta onpahan sitten taas yksi näyttö vähemmän Opistolla suoritettavaksi.

Kuvista jälleen kerran kiitokset satelee minun ihanalle työkaverilleni, jonka harjoittelu minun harmikseni loppui jo nyt ja viimeiset kaksi viikkoa olen ainakin tämän hetken tietojen mukaan yksikseni.

-Emma

2 kommenttia:

  1. Ratsastat tosi nätisti! Ilo nähdä kunnollista ratsastusta netissäkin����

    VastaaPoista